Lontoo: Persepolis

Kun olimme jättäneet matkalaukut säilytykseen hotellille, suunnistimme ensimmäisenä Peckhamiin. Joku voi tässä vaiheessa kysyä, olemmeko ihan viisaita, sillä Peckham kärsii osittain edelleen huonosta maineesta. Veikkaan, että maine tulee muuttumaan seuraavien vuosien aikana, sillä Peckham tuntuu elävän jonkinlaista muutosvaihetta: köyhyys ja kurjuus näkyy edelleen, mutta viime vuosina Peckhamiin on avattu uusia kahviloita ja muita liikkeitä. Siellä on myös kuulemma kaunis puutarha, kirjakauppa jolla on vuosittain omat kirjamessut sekä Lontoon halvin elokuvateatteri Peckhamplex. Meidän syymme reissata Peckhamiin ei ollut mikään näistä. Me halusimme Persepolikseen.



Sally Butcherin kirjat Vegestan ja Snackistan ovat monille suomalaisille tuttuja suomennosten myötä. Kirjoista käy ilmi, että Sally eli Mrs. Shopkeeper pitää pientä persialaista kulmakauppaa yhdessä puolisonsa kanssa. Kaupassa on myös kymmenisen pöytää ja päivittäin muuttuva ruokalista. Persepoliksen ruoka on kasvisruokaa, osittain vegaanistakin. Myös gluteenittomat ja maidottomat otetaan huomioon. Menimme siis sinne aikaisen aamun jäljiltä supernälkäisinä ja tilasimme maistelumenun. Siihen kuului useampi lautasellinen suolaisia ruokia, jälkiruoka sekä kaksi juomaa per henkilö.



Ensimmäinen alkupala oli pieni yrttisalaatti, joka tarjoiltiin leivän kanssa. Se herätteli ruokahalua entisestään eli toimi juuri niin kuin piti. Oliivit olivat ehdottomasti parhaita mitä olen koskaan syönyt. Niitä sain nauttia lisää, kun seuraava lautasellinen saapui eteemme. Meze-lautasella oli kahta lämmintä salaattia, hummusta, sahramijogurttia, falafeleja, feta-pinaattinyyttejä ja pikkelöityjä kasviksia. Kuulostaa kliseiseltä kehua ruokaa loistavaksi, mutta Persepoliksessa se pitää täysin paikkansa.




Ilo jatkui pienellä keitolla, joka tarjoiltiin lasista jälleen leipää seuranaan. Sen jälkeen saapui varsinainen pääruoka: päivän hotpot eli pata, jossa oli muun muassa myskikurpitsaa ja luumuja. Seuranaan padalla oli kahta salaattia, riisiä ja jogurttia. Tässä vaiheessa olimme jo aivan ähkyjä, mutta kummasti suu söi vielä seuraavan ruokalajin, joka oli aivan huumaava: halloumia, seesaminsiemeniä ja hunajaa ohutleivän ja salaatin kanssa.



Juomaksi valitsin cantaloupemelonismoothien, jossa oli hunajaa ja ruusuvettä, sekä vesimelonismoothien. Toinen Paistikas taisi ottaa omenamehua ja vegaanisen kaakaon. Lisäksi pöytään tuotiin mintulla maustettua vettä niin paljon kuin halusimme. Siemailimme siis vettä ähkymme päälle ja ihmettelimme, miten tärisyttävän maukasta kaikki eteemme kannettu ruoka oli ollut. Sitten saapui jälkiruoka. Valtava Turkish Delight Sundae, jäätelöä kaikin koristein maljassa ja lautasella sen ympärillä muhkea paklava- ja hedelmäviipalevalikoima. Ystävällinen tarjoilijamme, joka muuten oli käynyt Suomessa (!) kertoi onneksi heti, että paklavat voi pakata ja ottaa mukaan, mikäli emme jaksa syödä kaikkia nyt. Niinhän siinä lopulta kävi: vaikka suu olisi ilolla nauttinut koko menun alusta uudelleen, vatsan kapasiteetti on rajallinen.



Koko valtava, omaperäinen ja uskomattoman maukas maistelumenu maksoi 20 puntaa per henkilö. Persepoliksessa on todellakin halpaa kuin vuonna 1994, kuten eräässä arvostelussa todettiin. Hinta-laatusuhde ei voisi olla parempi. Muutenkaan ruoka ei ole hinnalla pilattu: esimerkiksi wrapit maksavat £4,75, shakshouka £7,50 ja mezelautanen kahdelle £7,50. Putiikin alakerrassa on myös wc, joka oli täynnä asiakkaiden jättämiä viestilappusia. Persepolis ei tarjoile alkoholia, mutta sinne voi tuoda mukanaan oman viinipullon.



Paklavapaketin lisäksi tein ostoksia kaupan puolella. Ihastuin muun muassa kuivattuihin ruusunlehtiin, sarviapilaan, nigellansiemeniin ja verrattomasti nimettyyn Mrs. Shopkeeper's Little Jar of Happyyn. Persepolis oli sulkeutumassa muutamaksi päiväksi lattiaremontin vuoksi, joten varasin kiireesti meille pöydän seuraavaksi illaksi. Lopulta kävi vielä niin, että ostin lisää herkkuja kaupan puolelta, ja loppujen lopuksi päädyin vielä tilaamaan Persepoliksen nettikaupan kautta keittokirjan (signeerauksella!), paklavaa ja turkish delightia, sekä viipaloituja pistaaseja ja kuivattuja happomarjoja. Oi onnea, kun paketti saapui!




Torstaipäivän vietimme Harry Potter -studioilla ja teimme sitten paluun Persepolikseen. Ystävällinen tarjoilija muisteli, mitä söimme edellisellä kerralla ja suositteli sen perusteella erilaisia ruokia. Toinen Paistikas otti kasvishampurilaisen, mie halusin kokeilla kashk-e-bademjunia eli munakoiso-heratahnaa leivän kera. Lisäksi tarjoilija suositteli lämpimästi dodoa, joten tuumin että kokeillaanpa sitäkin.

Kashk-el-bademjun tuli ensin, ja munakoisonrakastajana tykkäsin siitä kovasti. Persialainen tiivis hera (siis kashk) on kuulemma melkoinen mielipiteenjakaja, mutta ainakin tähän tahnaan se sopi hyvin. Toisen Paistikkaan hampurilainen oli muhkea ja maukas. Sitten tuli dodo. En ollut aiemmin maistanut keittobanaania, jota tässä ruokalajissa tarjoiltiin paistettuna harissan, munakokkelin ja leivän kanssa. Makuelämys oli aivan mieletön. Siis mieletön. Persepoliksessa voin siis pyytää tarjoilijaa tuomaan mitä tahansa mikä hänestä on hyvää, ja edessä on uskomattoman ihana makuelämys. Juomaksi otin tällä kertaa ruusuilla maustettua vettä, Toinen Paistikas taatelikahvia.



Sitten jälkiruokaan, josta kysyimme jälleen suosituksia tarjoilijalta. Hänen lempiherkkujaan olivat Hot Paklava Meltdown ja Saffron Banana Split. Tilasimme molemmat. Ajattelin, että banana splitin sahrami esiintyy ehkä ripoteltuna vaniljajäätelön päälle, vaan ei: siihen kuului pallo sahramijäätelöä. Sahramijäätelöä. Taisin vähän kiljua innostuksesta. Hot Paklava Metldownissa oli paklavaa jäätelön ja kaiken muun ihanan seassa. Persepoliksessa annokset ovat vielä todella kauniita, kuten kuvista ehkä näkee.



Kaupan puolella kävi pieni hups, ja ostimme vielä lisää paklavaa hotellihuoneeseen. Tarjoilija halasi meidät lopuksi ja toivotti pian uudelleen tervetulleiksi Persepolikseen. Kannatti uhmata Peckhamin (vanhaa) mainetta, sillä Persepolis on todellinen helmi. Tiedän, missä syön seuraavalla Lontoonmatkalla.


Kommentit

  1. Taidan minäkin tietää, missä syön seuraavalla Lontoon reissulla! Voi että mikä ihana paikka. Aivan ihania safkoja! Tuo halloumi hunajalla ja seesaminsiemenillä kuulosti mahtavalle. Ja mitkä jälkiruuat, slurps! Kiitos ihan huipusta vinkistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Persepolis on oikeasti ihana löytö. Suosittelen ehdottomasti Lontoonreissun ruokakohteeksi! ps. Halloumi seesaminsiemenillä ja hunajalla on tämän viikonlopun kokkauslistalla :)

      Poista
  2. Ohoh, mitä herkkuja! Mun täytyi heti lähetä googlaamaan sanoja happomarja, dodo, kashk ja taatelikahvi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Happomarja on englanniksi barberry, tilasin tuolta kuivattuna mutten ole vielä ehtinyt käyttää. Dodo viittaa kai yleisemmin keittobanaaniruokiin. Jos taatelisiirappia onnistuu löytämään, niin sitä vain latteen ja taatelikahvi on valmis :) En ole tämän alan ekspertti, mutta innokas opiskelija kyllä.

      Poista
    2. Täytyy käydä kyselemässä tuon barberryn perään Hakiksen hallin maustekaupassa, jos vaikka sieltä löytyis! Jo nimen perusteella houkutteleva marja, kuulostaa vähän samanlaiselta kuin sumac :)

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Lurps kuvaa Persepoliksen herkkuja hyvin :)

      Poista
  4. Hot Paklava Meltdown ja Saffron Banana Split, voisi kuolla. Näin jälkkirirakastajan korviin molemmat kuulostaa järkkyihanilta. Rakastan kaikkea, missä on banaania sekä tietysti kaikki rakastavat baklavaa <3

    VastaaPoista
  5. Oh - tätä matkaraporttia olenkin odottanut <3 Upean kuuloista!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit