Malcesine, Gardajärvi, Italia

Täytin joulukuussa 30 vuotta, ja sain lahjaksi äiti-tytär -matkan Malcesineen. Kyseessä ei ollut sattumanvaraisesti valittu kohde, vaan olen/olemme käyneet siellä useamman kerran ja ihastuneet paikkaan täydellisesti. Malcesine sijaitsee Gardajärven itärannalla järven pohjoisosassa. Gardajärvi – Italian suurin järvi – puolestaan sijaitsee Pohjois-Italiassa kolmen eri maakunnan (Veneto, Lombardia ja Trentino) alueella. Tarkemminkin paikasta voisi kertoa, mutta annetaan kuvan kertoa enemmän kuin tuhat sanaa:



Päivät Malcesinessa ja Gardajärvellä kuluvat usein seuraavalla tavalla: aamupalan jälkeen lähdetään jonnekin, oli se sitten lähikylä, vuori, kävelyä Malcesinen alueella tai mitä vaan. Jossain vaiheessa päivää syödään lounas ja kuumimpaan aikaan palataan hotellille (uima-altaalle). Kuuden jälkeen lähdetään uudelleen ulos, tällä kertaa etsimään illan ruokapaikkaa Malcesinen vanhastakaupungista. Illan päätteeksi kävellään gelatot kädessä Malcesinen kapeita kujia pitkin illan hämärtyessä.



Vakiohotelliksemme on muodostunut Hotel Garni Diana, joka sijaitsee rinteessä aivan Malcesinen vanhankaupungin kupeessa. Linja-autoasemalle on parin minuutin kävelymatka. Hotelli on keskitasoinen, viehättävä, siisti ja kaikinpuolin juuri sopiva. Aamupala on runsas, henkilökunta ystävällistä ja pihalla on uima-allas.



Ensimmäisenä päivänä kävelimme Malcesinen kujia pitkin poikin ja menimme tietysti myös markkinoille. Italialaiset markkinat ovat hieman erilaiset kuin meillä Suomessa: tarjolla on astioita, hedelmiä ja vihanneksia, pöytäliinoja, kenkiä, koruja ja runsaasti kauniita vaatteita. Markkinat ovat eri kylissä eri päivinä; Malcesinen markkinapäivä on lauantai. Illalla söimme tutussa Caminettossa, jonka isäntä on ns. elämää suurempi persoona. Jotain kertonee se, että hän muisti meidät, vaikka edellisestä reissusta on vuosia. Caminettossa erityisesti pizzat ovat loistavia (vaikka kaikki on hyvää), ja oma suosikkini on mais e pomodoro.


Sunnuntaina kävelimme vuorenrinnettä ylös Madonnan patsaalle. Jos jalat kestävät, suosittelen retkeä ehdottomasti, sillä patsaalta on upeat maisemat alas Malcesineen. Tämän postauksen ensimmäinen kuva on Madonnalta otettu. Alastullessa oli nälkä, joten menimme Active Bar Gardesanaan piadinoille. Gardesanan piadinat olivat sen verran hyviä, että kävimme siellä toistekin samalla asialla. Kuvassa piadinalla on kaverina aperitivo analcoolico, siis alkoholiton drinkki.



Sunnuntaina kävelimme vielä Malcesinen pohjoispuolelle Navenen suuntaan, minkä jälkeen hotellin uima-allas tuntui erittäin houkuttelevalta. Illalla kävimme ensin aperitiivilla juomassa Hugot. Hugo on kuohuviinipohjainen juoma, jossa on seljanmehua ja tuoretta minttua. Aperitiivien kanssa tulee aina jotain pientä suolaista naposteltavaa, tässä tapauksessa suolapähkinöitä, nachoja ja salsaa. Menimme melko myöhään syömään aiemmilta reissuilta tuttuun Capriin. Italian illat ovat lämpimät, joten menemme yleensä ulos istumaan, jos vain mahdollista. Caprissa ei sisätiloja olekaan. Iltahämärässä en saanut ihanasta pasta-annoksesta kunnollista kuvaa, mutta hyvää oli.



Maanantaina matkasimme laivalla järven eteläosassa, niemennokassa sijaitsevaan Sirmioneen. Sirmionen vanhakaupunki on elegantti paikka, ja jopa Maria Callas on asunut siellä. Callaksen huvilaa vastapäätä näytti myös olevan melkoinen luksushotelli... Mikäli historia kiinnostaa, voi Sirmionessa vierailla Grotte di Catullo -raunioilla. Sirmionessa on myös linna.



Sirmionessa kannattaa ehdottomasti syödä jäätelöä (niin kuin toki muutenkin Italiassa), sillä siellä valikoima on järjettömän runsas ja jäätelökeot kukkuraiset. Mekin söimme, tosin ensin kävimme lounaalla.



Iltapuolella kävelimme Malcesinen kujia ja söimme Lago di Garda -hotellin BuongiornoBuonasera -ravintolassa. Samassa ravintolassa söimme ihan ensimmäisen Malcesinen reissun ihan ensimmäisenä iltana vuonna 1997. Teki mieli pastaa, joten otin tagliolini al ragun. Syödessä oli mukavaa seurata aukion ihmisvilinää.



Ja sitä gelatoa. Sirmionessa päivällä nautitut gelatot eivät suinkaan estäneet perinteisiä iltagelatoja. Italiassa jäätelöpaikat valmistavat usein itse omat jäätelönsä, ja jäätelön lisäksi tarjolla on myös sorbetteja. Makuja on monenmoisia: cioccolatoa (suklaa), fragolaa (mansikka) ja pistacciota (pistaasi) löytyy lähes kaikkialta, mutta valikoimiin voi kuulua myös bacio (samannimisen suklaakonvehdin mukaan nimetty), anguria (vesimeloni) tai mela verde (vihreä omena). Kuvassa esiintyy bacio & mango.



Tiistaina laivailimme jälleen, tällä kertaa vastarannalle Limoneen. Limonen kylä on suloisen pieni, noin tuhannen asukkaan kylä, joka oli pitkälle 1900-lukua käytännössä katsoen lähes eristyksissä: ainoat kulkuneuvot olivat veneet sekä aasipolut. 1930-luvun taitteessa kylä sai viimein kunnon tien järven pohjoisosassa sijaitsevaan Rivaan, ja liikenne vilkastui huomattavasti. Limonessa on todella pieni kirkko, johon aikanaan ovat mahtuneet kaikki kyläläiset.



Limonessa kiertelimme kujia ja kävimme markkinoilla. Sen jälkeen etsimme lounaspaikan, isomman kirkon lähellä sijaitsevan Pivan. Pivassa tilasimme crudo e melone, siis parmankinkkua ja cantaloupemelonia. Pian näimmekin, kun jääkaapista haettiin kokonainen meloni. Tuoretta ja vastavalmistettua siis! Kinkku oli suussasulavan ohuina siivuina ja meloni täydellisen kypsää.


Malcesinessa aloitimme illan jälleen aperitiiveilla Il Vagabondossa. Päädyin jälleen Ugoon, vaikka valinnanvaraa olisi ollutkin. Aperol Spritz ja Hugo (tai Ugo) ovat suosituimpia, mutta myös esimerkiksi Rossinia, Campari Spritzia ja erilaisia omia drinkkejä näkee listoilla.



Aperitiivien jälkeen söimme Alpinossa. Mie otin spaghetti al pomodoroa, joka oli sitä mitä pitikin. Alpino on hyvin keskeisellä paikalla, me ihastelimme municipiota, kirkkoa ja pimeässä illassa valaistuna rinteessä hohtavaa Madonnaa. Joskus käy niin, että laskun maksamisen jälkeen talo tarjoaa vielä limoncellot. Näin kävi Alpinossa.



Keskiviikkoaamuna seisoimme bussipysäkillä valmiina matkaamaan Riva del Gardaan. Riva sijaitsee järven pohjoiskärjessä ja on koko järvialueen toiseksi suurin kaupunki (n. 16000 asukasta). Emme hurutelleet bussiasemalle asti vaan jäimme jo edeltävällä pysäkillä pois. Kiertelimme Rivan kujia, pysähdyimme kahvilaan, jatkoimme kiertelyä ja piipahdimme vaatekaupoissa. Tällä reissulla vaatemuodin olennaisena osana oli silkki. Ennen kuin joku saa väärän käsityksen, tarkennetaanpa ettemme juokse missään luksusputiikeissa. Tavallisten hellemekkojen keskellä oli yhtäkkiä silkkimekko, pura seta, made in Italy, hinta kahdenkympin tienoilla. Voi olla että miullakin on nyt silkkiä kaapissa.



Rivasta kävelimme rantatietä pitkin Torboleen, joka on seuraava kylä Malcesineen päin. Matkaa Rivasta Torboleen on noin 4 kilometriä. Rantatietä pääsee helposti kävelemään koko matkan, ja välillä järveltä puhaltaa viilentävä tuuli. Pohjoisosa onkin tuultensa vuoksi suosittua surffausaluetta., Torbolessa oli jo tarve lounaalle, joten lähdin etsimään palapizzapaikkaa. Sellainen löytyi Via Benacolta, ja olipa nam.



Perinteisesti kävimme vielä Torbolen bussipysäkin lähellä olevassa ruokakaupassa ostamassa Trentingranaa. Kyseessä on trentinolainen versio grana padano -juustosta, jota voi käyttää parmesaanin tavoin. Sitten hurautimme bussilla Malcesineen (tätä väliä ei ole mahdollista kävellä). Iltakävelyllä kiertelimme kujia kunnes tulimme Vidociin. Vidoc on pieni emilialainen ravintola piilossa sivukujalla. Vidocista saa aina muutamaa emilialaista erikoisuutta, ja lisäksi on vaihtuva lista, joka näkyy liitutaululla ravintolan ulkopuolella. Kaikki on itsetehtyä aina leivästä jälkiruokiin. Mie halusin tagliatelle con pomodoro e basilicon, äiti kokeili tagliatelle con gorgonzola e mentaa. Taivaallisen ihanaa!



Tagliatellekin oli selvästi kotitekoista, miun annoksessa pikkutomaatit oli juuri sopivasti kypsennetty, ja äidillä sinihomejuuston ja mintun yllättävä yhdistelmä oli aivan loistava. Loistava. Meillä oli ruokajuomana roseviiniä ja vettä. Jotenkin jälkiruokalista alkoi kummitella mielessä, sillä ateria oli niin kertakaikkisen erinomainen, että jos kerran jälkiruoatkin olivat itsetehtyjä, niin millaisia ne sitten mahtoivat olla. Tilasimme tiramisut. Elämämme parhaat tiramisut.



Torstaina ajelimme bussilla järven eteläosaan, Bardolinoon. Olimme taas markkinoiden perässä, ja Bardolinossa markkinat ovat ISOT. Lisäksi päivän lämpötila keikkui 35 asteen hujakoilla. Markkinoiden lisäksi kiersimme toki hieman kujilla ennen kuin hurautimme Malcesineen lounaspiadinoille. Bardolinon alue on muuten tunnettu viineistään, ja edellisiltainen viinimme oli Bardolino chiarettoa. Siitä innostuneena kävin ostamassa pullon samaa malcesinelaisesta ruokakaupasta. (Kaksi asiaa: 1) kyllä, viinejä myydään ruokakaupassa 2) pullon hinta oli neljä euroa.)



Illalla Malcesinessa teki mieli pizzaa. Eräs vakiopaikoistamme oli vielä käymättä, joten suuntasimme sinne. Al Ristoro on ns. funivian risteyksessä, eli kadulla, joka vie päätieltä köysiradalle. Al Ristoron pizzalistoja selatessa meni hetki, sillä valikoima on huikea. Lopulta päädyin pizzaan nimeltä Zap, jossa oli mozzarellaa, valkosipulia, chiliä, grillattua kesäkurpitsaa, gorgonzolaa sekä 18 kuukautta vanhaa parmankinkkua. Kyseessä oli ns. pizza bianca, eli pizza ilman tomaattikastiketta. Gnamgnam. Pizzojen jälkeen kävelimme vielä kujilla ja söimme gelatot.



Perjantai oli reissun viimeinen päivä. Alunperin suunnitelmana oli reissata bussilla Bardolinoon ja kävellä sieltä ensin viinitilalle ja sitten oliiviöljymuseoon. Koska lämpötila oli edelleen kovin kuuma, totesimme ettei pitkä kävely ilman varjoa, suojaa, alla polttavan auringon välttämättä ole se viisain temppu. Jäimme siis pois Bardolinon jälkeen Cisanossa ja kävelimme vain noin kilometrin matkan Museo dell'Olioon. Museossa pääsee (ilmaiseksi) tutustumaan alueen oliivinviljelyyn ja öljyntuotantoon. Esillä on erilaisia työkaluja ja laitteita, karttoja oliivialueista sekä muuta mielenkiintoista. Lopuksi on maistelu- ja ostosmahdollisuus. Mukaan tarttui pullo appelsiinilla maustettua paikallista oliiviöljyä, joka sopii ihanasti esimerkiksi salaatteihin.



Oliivimuseon jälkeen siirryimme rantatielle ja kävelimme sitä pitkin noin kolmen kilometrin matkan, kunnes tulimme Lazisen kylään. Kumpikaan meistä ei ollut aiemmin käynyt Lazisessa. Kaikki Gardajärven kylät tuntuvat olevan viehättäviä, eikä Lazise poikennut joukosta. Kiertelimme ihastelemassa kauniita taloja ja järvimaisemia, ja pysähdyimme kahvilaankin.



Viimeisen illan kunniaksi kävimme Caffe Porta Nuovassa aperitiiveilla. Tapoihin kuuluu sekin, että viimeisenä iltana mennään syömään toista kertaa johonkin loistavaan paikkaan. Tällä kertaa se oli Vidoc. Rajun tuulen vuoksi istuimme sisätiloissa herkuttelemassa tagliatellella. Gardajärven säähän kuuluu vaihtelevuus: välillä on aurinkoista ja +35, sitten yhtäkkiä rämähtää ukkoskuuro. Sen jälkeen aurinko paistaa iloisesti jälleen. Tällä kertaa tuuli ei tuonut sadetta, joten kävimme vielä viimeisillä gelatoilla. Malcesine on paikka, jonne kaipaan aina uudelleen.


Kommentit

Suositut tekstit