Lontoo!

Hups. Yleensä suunnittelen matkat erittäin hyvissä ajoin ja säästän koko vuoden, mutta tällä kertaa kävi jotain ihan muuta. Tuli nimittäin syy päästä Lontooseen nyt eikä kohta, ja se syy oli Design Center Chelsea Harbourissa oleva Marilyn Monroe -näyttely, jossa on esillä pukuja David Gainsborough-Robertsin kokoelmasta sekä kenkiä, kirjoituksia, piirroksia ynnä muuta Strasbergin kokoelmista. Nämä kaikki ja paljon muuta huutokaupataan marraskuussa Los Angelesissa, joten nyt oli todella ensimmäinen ja viimeinen tilaisuus nähdä kaikki esineet yhdessä näyttelyssä. Ja olenhan mie aina halunnut Lontooseen...



Lontoonmatka suunniteltiin siis melko pikaisella aikataululla. Matkaseuraksi sain houkuteltua äidin, ja serkkuni on käynyt Lontoossa muutaman kerran, joten kiitos hyvistä vinkeistä ja yösijasta ennen lentoa. "Onneksi" satuin saamaan emäflunssan juuri ennen matkaa, niin sain hyvällä omatunnolla maata pari päivää sohvalla lukemassa matkaoppaita (ja katsomassa Nannya, koska brittiaksentti). Varsinainen matka alkoi jo päivää ennen lentoa: lähdin junalla Helsinkiin, jonne äidinkin juna saapui melkein samaan aikaan. Suuntasimme ensimmäisenä Fazerin aamiaiselle, jonka olin varannut etukäteen. Tarjolla oli croissantteja, leipiä, munia, hedelmäsalaattia, juustoja, leikkeleitä, kasviksia ja tietenkin kakkuja.



Lento lähti kahdeksalta aamulla ja kesti noin kolme tuntia. Heathrow'n lentokentällä meitä odotteli kuski: olin tilannut meille kyydit mennen tullen Blackberry Cars -palvelusta. Kuljettaja oli ystävällinen, auto siisti, kyyti turvallinen ja maksukin hoitui etukäteen PayPalilla. Pääsimme siis suoraan hotelliimme, joka oli Best Western Corona Pimlicon alueella. Hotellin sijainti on erinomainen: rauhallinen mutta erittäin keskeinen. Kulkuyhteydet ovat loistavat. Hotelli itse oli turvallinen, siisti ja kohtuuhintainen, palvelu aina hyvin ystävällistä ja huone kompaktin kokoinen mutta mukava. Jätimme laukut hotellin matkalaukkusäilytykseen ja lähdimme liikkeelle.



Victoria Stationilla oli toki remontti meneillään ja asema on muutenkin hullun iso, mutta pääsimme asiallisesti (oikeaan) metroon ja hyppäsimme pois Notting Hill Gaten asemalla. Ensimmäinen kohteemme oli Portobello Road, jonne olen halunnut niin kauan kuin muistan. Portobello Road on yksi Lontoon tunnetuimmista markkinakaduista, ja lauantai on pääpäivä. Kadun varrella on kivijalkakauppoja ja lisäksi kadulle kertyy myyntikojuja. Tarjolla on antiikkia, koruja, ruokaa, musiikkia, kirjoja ja vaikka mitä. Puikahdimme Hummingbird Bakeryyn ostamaan illaksi cupcaket (kahvilassa ei ole istumapaikkoja eikä wc:tä) ja vähän myöhemmin kävimme toisessa kahvilassa nauttimassa smoothiet.




Portobellolta suunnistimme Earl's Courtin (ja Tardiksen) kautta kohti Chelseaa, jossa Marilyn-näyttely oli. Se oli yksinkertaisesti upea. En ole aikaisemmin nähnyt Marilynin pukuja tai muitakaan tavaroita, joten kokemus oli ensimmäinen lajiaan ja aivan huikea. Moni yllättyy siitä, miten pieni Marilyn on ollut (hänen mittansa olivat suunnilleen 90-58-90), ja useat puvut olivatkin mallinukkejen päällä selästä auki. Pukujen lisäksi näyttelyssä oli kenkiä, koruja, piirroksia ja muistiinpanoja, josta ruokaan liittyvä oli Marilynin käsinkirjoittama kalkkunantäytteen ohje. Vähän matkan päässä Fulhamissa oli toinenkin Marilyn-näyttely, tällä kertaa valokuvia. Marilyn liittyy Lontooseen siten, että hän kävi siellä vuonna 1956 kuvatessaan Englannissa elokuvansa Prinssi ja revyytyttö. Tuolloin Marilyn tapasi myös kuningatar Elizabethin (naiset ovat syntyneet samana vuonna).



Näyttelyiden jälkeen suuntasimme takaisin hotelliin ja saimme huoneen. Lähdimme kuitenkin melkein heti syömään. Olin ennakkoon katsonut ruokapaikkoja hotellin läheltä Pimlicon alueelta, ja suunnistimme pubiin nimeltä White Swan. Koska runsaat kolmen ruokalajin lounaat ja päivälliset olisivat tehneet äkkilähtömatkabudjetista selvää alta aikayksikön, päätimme syödä useimmiten pubeissa. Lisäksi maassa maan tavalla, ja pubiruoka kiinnosti. Brittiläisistä ruoista tunnetuimpiin kuuluu tietenkin fish & chips, mutta mitäs jos ei syö kalaa? White Swan oli ratkaissut asian tarjoamalla myös veggie fish & chipsiä, jossa kala oli korvattu halloumilla. Erittäin toimiva ratkaisu, ja Englanti-Venäjä EM-jalkapallopeli taustalla antoi heti aitoa tunnelmaa.



Seuraavana aamuna kävelimme Thamesin rantaa kohti Big Beniä ja Westminster Abbeyta. Pitäähän Lontoon tunnetuimpia nähtävyyksiä nähdä, vaikka kyseessä olikin Marilyn-matka. Sisälle emme pyrkineet, sillä kesäkuu ja kuningatar Elizabethin 90-vuotissyntymäpäiväjuhlat vetivät melko määrän ihmisiä jonoihin. Lontoo osoitti myös vaihtelevan säänsä: yhdessä hetkessä paistaa aurinko ja kohta sataa kuin saavista kaatamalla. Olimme varustautuneet kertakäyttösadetakeilla, joten sään vaihtelut eivät haitanneet.



Big Benin läheltä hyppäsimme bussiin ja surautimme Old Spitalfields Marketille. Kyseessä on jälleen markkinapaikka, jonka pääpäivä on sunnuntai. Spitalfieldsissäkin on sekä kiinteitä kauppoja että markkinakojuja: tarjolla oli runsaasti vaatteita ja koruja sekä ruokaa. Kaipasimme kuitenkin pienempää evästä ja istumapaikkaa, joten menimme ensimmäiseen Costa Coffeeseen. En tiedä, mitä ne pistävät latteen, mutta onpa huikean hyvää kahvia! Costasta tulikin nopeasti vakiopaikkamme, jolla kuittasimme usein lounaan.



Old Spitalfields Marketilta lähdimme takaisinpäin samalla bussilla ja jäimme pois hotelli Savoyn kohdalla (koska Marilyn kävi siellä). Sitten kävelimme Covent Gardeniin, piipahdimme Jubilee Marketissa, kävelimme Neal's Yardille ja siitä House of Minalimaan. Lontoo on myös melkoinen Harry Potter -kaupunki, ja kun huomasin Harry-elokuvien graafisesta ilmeestä vastanneiden Minan ja Liman näyttelyn, sinne piti päästä. Talo oli vanha, kapea ja vaaleanpunainen: yhdessä kerroksessa oli muuta grafiikkaa ja kahdessa ylimmässä Harry Potteria. Ihana näyttely! Kävely jatkui Piccadilly Circusille, Chinatowniin, Burlington Arcadelle ja sitten jo hiljalleen kohti kotikulmia.






































Olin varannut pöydän pubista nimeltä The Queen's Arms, koska halusimme kokea peribrittiläisen Sunday Roastin. Meidät ohjattiin pubin yläkertaan, jossa on rauhallisempi dining room. Tarjolla oli kaksi roast-vaihtoehtoa: perinteinen naudanliha ja uudempi tulokas, kasvisroast. Äitini otti naudanliharoastin ja mie tahdoin kokeilla kasvisroastia. Kasvisroastissa artisokasta, sienistä ja pähkinöistä oli tehty herkullinen mureke, jolla oli samat lisäkkeet kuin lihalla eli kastiketta, paistettuja kasviksia ja Yorkshire pudding. Nam! Jälkiruoaksi otimme sticky toffee puddingin ja Eton messin. Aikamoisia herkkupommeja!



Maanantaina lähdimme hotellin vierestä kulkevalla bussilla kohti Camden Townia. Camdenissa on useampi eri markkina-alue, jossa myydään erityisesti vaatteita. Myös katuruokaa on saatavilla runsaasti. Camden on varsin persoonallinen alue, joka ei varmasti jätä ketään kylmäksi. Putiikkien välissä on ihanaa kierrellä, eikä koskaan tiedä, mitä tulee vastaan.



Camdenista suuntasimme King's Cross -asemalle, koska siellähän sijaitsee laituri 9 3/4 (se, jolta Harry Potterin juna Tylypahkaan lähtee). Laiturin vieressä on varsin tyylikäs Harry Potter -kauppa, josta kaiken ihmettelyn jälkeen löysin mukin, joka on alkujaan lähes kokonaan musta, mutta kuuman veden vaikutuksesta siitä paljastuu Kelmien kartta. Liian hieno!



Lontoossa on runsaasti kirjakauppoja, ja tällä matkalla ehdin kahlata läpi kolme: Waterstonesin pääliikkeen, Foyle'sin ja Skoob Booksin. Waterstonesin pääliikkeessä on kahdeksan kerrosta ja se on Euroopan suurin kirjakauppa. Foyle's ei jää paljon jälkeen viidellä kerroksellaan. Skoobiin suunnistimme King's Crossilta kävellen, ja se puolestaan on antikvariaatti. Yritin pitää piipahdukset suhteellisen nopeina, vaikka jokaisessa kirjakaupassa saisi aikaa kulumaan tuntikausia.






































Vaeltelimme vielä jonkin aikaa ennen Pimlicoon suuntaamista. Yksi Lontoon yllätyksistä oli se, että englannin jälkeen yleisin kieli oli italia. Hotellissamme sattui olemaan paljon italialaisvieraita ja lisäksi alueella asui ja työskenteli paljon italialaisia. Siksi ei tuntunut hullulta mennä syömään O Sole Mioon, italialaisravintolaan. Söimme pizzat, jotka olivat herkullisia ja palvelu pelasi niin, ettei viiniä tai vettä tarvinnut kaataa itse lasiin kertaakaan. Kyseessä oli kuitenkin kohtuuhintainen perheravintola.



Tiistai oli viimeinen päivämme Lontoossa. Ensimmäinen kohteemme oli toinen käynti Chelsean Marilyn-näyttelyssä. Voi Marilyn. Sitten jatkoimme bussilla Kensington Roof Gardeniin. The Roof Gardens on auki klo 9-17 ja sinne on vapaa pääsy, mikäli paikalla ei satu olemaan yksityistilaisuutta. Illalla Gardens muuttuu yökerhoksi. Päivävisiittikohteena The Roof Gardens oli upea. Puutarhat sijaitsevat nimensä mukaisesti korkean talon katolla, kaukana liikenteen hälystä. Todellinen keidas keskellä kaupunkia. Harvoin sitä tapaa flamingoja talon katolla!



The Roof Gardensista kävelimme Hyde Parkin laitaa Royal Albert Hallin ohi Harrodsille. Vaikka shoppailu ei kiinnostaisi, Harrods kannattaa käydä katsomassa. Jo itse rakennus on nähtävyys ovenavaajineen ja egyptiläisine liukuportaineen. Ruokaihmisen pitää tietysti käydä ruokaosastolla, joka on nähtävyys itsessään. Harrodsilta kävelimme Belgravian alueen läpi Buckingham Palacen porteille. Lippu liehui, joten kuningatar oli kotona. Yli 20 kilometrin kävelyn jälkeen maistuikin jo ruoka. Menimme Warwick-nimiseen pubiin hampurilaisille. Paikan roseviini oli myös erityisen hyvää. Puheensorina yltyi pubissa illan mittaan varsin iloiselle tasolle.



Keskiviikkoaamuna lähdimme hotellista jo viideltä. Koska yöpymiseemme kuului aamiainen, kysyin respasta olisiko lähtöaamuna mahdollista saada jotain pientä syötävää. Normaalisti aamiaiseen kuului erilaisia leipiä, leikkeleitä ja juustoja, kananmunia, munakokkelia, pekonia, papuja, jogurttia, muroja, pieniä makeita leivonnaisia, croissantteja... Lisäksi aamiaishenkilökunta kysyi, halusimmeko kahvia vai teetä ja otammeko paahtoleipää. Respa varoitti etukäteen, että varhaisaamiainen on varsin vaatimaton, mutta kyllähän sillä alkuun pääsee. Sovittuna kellonaikana aamiainen tuli huoneeseen (!), eikä se meistä ollut liian vaatimaton: paahtoleipää, sämpylää, muroja, marmeladia, maitoa ja omena. Huoneessa oli vedenkeitin sekä pikakahvijauhetta ja teepusseja, joten aamupala oli lopulta varsin runsas.



Yleishuomioita Lontoosta

- Tee jonkinlainen päiväsuunnitelma. Yhdessä päivässä ehtii nähdä ihmeitä, varsinkin jos ne kaikki ihmeet ovat edes suunnilleen samalla suunnalla. Älä ahda liikaa yhteen päivään, jottei tule taisteluväsymystä, ja varaudu suunnitelmanmuutoksiin.
- Matkat lentokentältä hotellille ja päinvastoin sujuivat loistavasti Blackberry Cars -firman kautta
Hanki Oyster-kortti, mikäli mielit matkustaa julkisilla. Oyster on älykortti, josta maksetaan pantti (£5) ja jolle voi ladata arvoa niin paljon kuin haluaa. Jos Oysterista tahtoo matkan lopuksi eroon, se onnistuu metroasemien lipunmyyntiautomaatilla. Silloin saa takaisin pantin sekä kortilla olevan arvon aina £10 asti. Me latasimme korteillemme £20 neljää päivää varten. Kortteja saa asemien lisäksi useista pienistä ruokakaupoista. Metrossa korttia näytetään metroon mennessä ja metrosta poistuessa, bussissa vain mennessä. Metromatkan hinta riippuu pituudesta, bussimatka maksaa aina £1,50.
- Julkisten lisäksi kävele. Lontoossa on hyvä kävellä ja joskus se voi olla jopa nopein tapa päästä paikasta toiseen.
- Käy ruokakaupoissa. Me kävimme enimmäkseen pienessä ruokakaupassa lähellä hotellia (josta hommasimme myös Oysterit), mutta piipahdimme myös Tescoon ja Sainsburyyn. Kummallakin ketjulla on oma ruokalehti.
- Pidä kassista kiinni. Lontoosta jäi hyvin turvallinen tunnelma suurkaupungiksi, mutta taskuvarkauksia tapahtuu kuitenkin jonkin verran.
- Vasemmanpuoleinen liikenne aiheuttaa hämmennystä alussa, mutta siihen tottuu nopeasti. Kaikki kävelevät päin punaisia.
- Syö pubeissa (ja käy Costa Coffeessa lattella)
- Mene Lontooseen!

Kommentit

  1. Me hankimme 8pv reissullemme 7pvTravelcardit (huom! Kotoa mukaan passikuvat) 1ja 2 alueille ja kortin hinta £32.Niillä sai ajaa mielin määrin metrolla, bussilla ja vesibussilla.Meille oli ainakin edullisinta, kun ei tarvinut latailla eikä ajatella hintavaihteluita peak tai off-aikoina. Yksittäinen metrolippu on £4,99
    Gatwikista otimme expressjunaliput eestaas ja
    4hlöä teki ryhmän, jolloin tuli menopaluu £12,50
    / hlö. Matka kesti n.puoli tuntia ilmastoidussa ja tilavassa junavaunussa.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit